Vastaperusteiden esiin nostaminen, etsiminen ja ratkaiseminen ehdotuksista, olemassa olevista sopimuksista ja toiminnasta, jotta saadaan vähennetyksi sellaisten epäsuotuisiin seurauksiin johtavien päätösten mahdollisuutta ja löydetään hyviä tapoja parantamiseen.

Tarkoituksellinen vastaperusteiden etsiminen auttaa hyödyntämään organisaation kollektiivista tietopääomaa sekä löytämään oivalluksia, jotka muuten saattaisivat jäädä huomaamatta. Kun ehdotuksia, sopimuksia ja toimintaa tarkastellaan erilaisista näkökulmista, erilaisten ihmisten kannalta, voidaan paremmin tunnistaa toiminnan seuraukset ja tavat parantaa asioita.

Suostumuksen periaatteen mukainen toiminta edellyttää, että päätöksenteon painopiste siirretään samanmielisyyden tavoittelusta - “ovatko kaikki samaa mieltä tästä?” - siihen, että vastaväitteitä tutkimalla etsitään perusteluja sille, miksi tekeillä oleva asia ei ole riittävän hyvä tai turvallinen, tai mitä siinä voisi parantaa.

Suostumus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki osallistuisivat aktiivisesti kaikkien päätösten tekemiseen: se olisi tehotonta. Suostumuksen periaate kuitenkin edellyttää päätöksentekijöiltä riittävää avoimuutta ja huolellisuutta siinä, että ne, joihin toiminta vaikuttaa saisivat siitä riittävästi tietoa, ja jotta sellaiset henkilöt, joilla saattaa olla soveltuvaa kokemusta tai asiantuntemusta tekeillä olevasta asiasta voivat osallistua työhön (ks. yhdenvertaisuusperiaate).

Kannusta toisinajatteluun

Erilaisten näkökulmien, kokemuksen ja asiantuntemuksen huomioiminen on yksinkertainen ja tehokas tapa kehittää jaettua ymmärrystä, jonka pohjalta voidaan tehdä tehokkaampia päätöksiä etenkin, kun käsitellään monimutkaisia tai kompleksisia asioita.

Toimintakulttuuri, jossa eriävät mielipiteet ovat tervetulleita ja jossa niitä tarkastellaan mahdollisena arvontuottona toiminnalle, syventää sitoutumista, lisää psykologista turvallisuutta ja tukee parempaa päätöksentekoa.

Siirrä valta yksilöiltä perusteluille

Olemassa olevien päätöksentekomallien olennaisin ero on siinä, missä lopullinen päätöksentekijä sijaitsee. Autokraattisissa järjestelmissä hallitsevat yksittäiset henkilöt tai pienet ryhmät. Enemmistöpäätöksiin perustuvissa järjestelmissä valta on sen sijaan enemmistöllä ja/tai niillä, jotka voivat jollain tavoin vaikuttaa enemmistön mielipiteeseen. Järjestelmässä, jossa pyritään (vastalauseettomaan) konsensukseen, valta on puolestaan sillä, joka päättää estää ehdotuksen tai olemassa olevan sopimuksen. Kaikissa edellisissä tapauksissa päätös tehdään riippumatta siitä, ovatko toimijoiden motiivit järjestelmän edun mukaisia vai eivät.

Kun ryhmä tai organisaatio päättää noudattaa suostumuksen periaatetta, valta siirtyy yksilöltä tai ryhmältä perustelluille argumenteille. Perustelut paljastavat joko mahdolliset ei-toivotut, vältettävät seuraukset, tai mahdollisuuden parantaa toimintaa. Suostumuksen periaatetta noudattamalla yksittäiset henkilöt eivät voi – toimenkuvastaan, tehtävästään tai asemastaan riippumatta – estää päätöksiä vain mielipiteisiin, henkilökohtaisiin mieltymyksiin tai asemaansa perustuen, ja heitä voidaan pitää vastuullisina siinä tapauksessa, että he näin tekevät. Suostumuksen periaate kannustaa kaikkia olemaan ulostuloissaan vähintään kohtuullisia ja jättää silti tilaa ilmaista erilaisia näkökulmia, mielipiteitä ja ideoita.

Erota toisistaan mielipide, mieltymys ja vastaperuste

Suostumuksen perustana on organisaation jaettu tieto. Kun kaikkia kehotetaan esittämään mahdollisia vastaperusteita ja tutkimaan niitä tarkoin, voidaan kitkeä perusteettomat väittämät, parantaa osittain paikkaansa pitäviä argumentteja ja tunnistaa pätevät vastaperusteet. Yleensä on hyvä testata, voidaanko argumentteja pitää aitoina vastaperusteina ja vastata vain niihin, jotka sellaisia ovat. Näin aikaa ei hukata ainoastaan mielipiteisiin, henkilökohtaisiin mieltymyksiin tai ennakkoluuloihin perustuviin argumentteihin.

Argumentit, joita voidaan ainakin keskeisen sidosryhmän arvion mukaan pitää vastaperusteina auttavat koko työhön osallistuvaa tiimiä keskittämään muutokset sinne, missä parantaminen ja kehittäminen on tarpeellista tai kannattavaa. Suostumuksen periaatteen perustana on löydöksiin ja oppimiseen nojautuva asteittainen (l. inkrementaalinen) kehittäminen. Tällainen toiminnan kehittämisen tapa muodostuu väistämättä, kun suostumuksen periaate omaksutaan ja otetaan käyttöön.

Suostumuksen periaatteen omaksuminen siirtää päätöksenteon painopistettä siihen, että etsitään toistaiseksi riittävän hyvää ratkaisua, ja sen havaitsemiseen, mihin ei ole syytä käyttää aikaa. Tällainen lähestymistapa on paljon tehokkaampi kuin pyrkimys saavuttaa yksimielinen konsensus, jossa pyritään ottamaan huomioon kaikkien henkilökohtaiset mieltymykset ja ajatukset.

Ota tavaksi oppia vastaperusteista

Vastalauseet eli vastaperusteet kuvaavat meille asioita, joita voitaisiin parantaa. Vastaperusteiden ratkaiseminen tarkoittaa yleensä (ehdotettujen) sopimusten laatimista ja/tai toiminnan muuttamista tavalla, joka kumoaa esitetyn vastaperusteen. Joskus vastaperusteen esittämisen ja sen käsittelyn seurauksena saatetaan kuitenkin havaita, että syystä tai toisesta on parempi jättää vastustettu asia ennalleen. Viime kädessä vastaperusteiden tarkasteleminen ja ratkaisuvaihtoehtojen määrittäminen edellyttää sitä, että mahdollisten toimenpiteiden plussa ja miinuksia puntaroidaan sekä suhteessa käsillä olevaan tilanteeseen että koko organisaation kannalta. Kompleksisissa tilanteissa ei yleensä ole löydettävissä täydellistä tai vain yhtä oikeaa päätöstä, joka olisi riittävän hyvä ja turvallinen yrittää. Sen sijaan päätöksenteko tuleekin suunnata siihen, että toiminnan seuraava vaihe olisi aina riittävän hyvä ja turvallinen, jolloin päätöksentekoa voidaan kokemuksen ja tiedon karttuessa oppia mukauttamaan ja kehittämään.

Asteittaiseen oppimiseen perustuva lähestymistapa hyödyntää koko organisaatiossa olevan tiedon, kokemuksen ja asiantuntemuksen monimuotoisuutta. Se auttaa siirtymään pois kaksijakoisesta joko/tai -ajattelutavasta jatkuvaan sekä/että -synergiaprosessiin. Ajan mittaan asteittaisen oppimisen kulttuuri vahvistaa myös ihmisten välisiä yhteistyösuhteita.

Suostumussopimus

Suostumuksen periaatteen omaksuminen ryhmässä tai koko organisaatiossa vaikuttaa siihen, miten päätöksentekoon, vuoropuheluun ja toimintaan suhtaudutaan. Harkitse, että suostumuksen periaate kuvattaisiin eksplisiittisenä suostumussopimuksena alla kuvatun kaltaisella tavalla:

  1. Koska ehdotusta tai olemassa olevaa sopimusta ei vastusteta, aion noudattaa sovittuja asioita parhaan kykyni mukaan.
  2. Aina, kun tietooni tulee vastaperusteita, jotka koskevat ehdotuksia, sopimuksia tai nykyistä toimintaa, jaan ne asiasta vastuussa olevien kanssa.
  3. Etsin ja harkitsen aktiivisesti vastaperusteita niille ehdotuksille, sopimuksille tai toiminnoille, joista olen itse vastuussa, ja pyrin ratkaisemaan ne kykyjeni mukaan.
  4. Huomioin mahdolliset uudet vastaperusteet, jotka koskevat sellaisia uudistettavia sopimuksia, joista olen itse vastuussa tai joiden laatimiseen olen osallistunut, jotta voin tarkistaa, vaikuttavatko vastaperusteet sopimuksen jatkamiseen nykyisessä muodossaan.