Ota ihmiset mukaan tekemään ja kehittämään päätöksiä, jotka vaikuttavat heihin. Näin lisäät sitoutumista ja vastuullisuutta sekä hyödynnät joukkojen viisautta tavoitteiden saavuttamisessa ja niiden kehittämisessä.

Koska ihmiset eivät aina lähtökohtiensa ja olosuhteiden vuoksi ole tasa-arvoisessa asemassa keskenään, on tärkeää, että he ovat yhdenvertaisia erilaisissa organisaatiojärjestelmissä.

Yhdenvertaisuuden periaate antaa vaikutusmahdollisuuksia niille, joihin päätökset vaikuttavat. Tämä lisää myös sitoutumista.

Kun ihmiset saavat osallistua itseensä vaikuttavan päätöksen tekemiseen, heille syntyy syvempi ymmärrys sekä päätöksestä että tilanteesta, johon päätöksellä pyritään vaikuttamaan. Samalla he voivat antaa oman panoksensa päätöksen hyötyjen ja haittojen puntarointiin. Tämä auttaa pitämään päätöksentekojärjestelmän avoimena ja läpinäkyvänä, ja vähentää riskiä, että jätetään huomioimatta joitakin päätöksen olennaisia vaikutuksia. Osallistumisensa laajuudesta riippuen ihmisten on myös mahdollista mukauttaa päätöstä toivotumpaan suuntaan. Kaikissa tapauksissa päätöksentekoon osallistuminen lisää tunnetta omistajuudesta ja osallisuudesta.

Myös vastuun kantaminen päätöksestä lisääntyy, kun sen tekemiseen on voinut itse osallistua. Tieto siitä, että päätöstä voidaan muuttaa, mikäli myöhemmin havaitaan seikkoja, joiden vuoksi päätös ei enää ole riittävän hyvä tai jos löydetään totetuttamiskelpoisia tapoja parantaa sitä vahvistaa osallistuvaa vastuunkantoa entisestään.

Kun teemme päätöksiä yhdessä, niistä tulee aina meidän päätöksiämme, kun taas muiden tekemiä päätöksiä pidetään aina toisten päätöksinä, jolloin niille annettu tuki ja niihin sitoutuminen vaihtelee henkilökohtaisten mieltymysten ja näkökulmien mukaan.

Jotkin päätökset vaikuttavat suureen ryhmään, esimerkiksi koko osastoon tai jopa koko organisaatioon. Kun kaikki, joihin päätös vaikuttaa otetaan päätöksentekoprosessiin mukaan, saavutetaan hyötyä, joka ulottuu paljon varsinaista päätöstä laajemmalle. Osallistumisen myötä rakentuu yhteyksiä ja keskinäistä luottamusta, ja yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyy. Erilaisia ryhmäfasilitointitekniikoita ja verkkotyökaluja käyttämällä voidaan tehokkaasti osallistaa suuri määrä sidosryhmiä päätöksentekoprosessiin.

Delegoi vastuuta ja vaikutusvaltaa

Kaikenkokoisten organisaatioiden toiminta tehostuu ja säilyy tehokkaana, kun sekä työtä että vaikutusmahdollisuutta päätöksiin jaetaan koko organisaatiolle. Tarpeettomat riippuvuudet vähenevät ja poistuvat, ja ihmiset voivat tuottaa työllään arvoa ilman pullonkauloja, kuten päätöksenteon tai muun olennaisen panoksen odottelua.

Suurta henkilömäärää koskevissa asioissa on järkevää siirtää vastuu sopimusten laatimisesta ja kehittämisestä sellaiselle pienemmälle ryhmälle, jolla on tarvittava kokemus ja asiantuntemus, ja joka edelleen tiedottaa ja kuulee organisaation muita jäseniä päätöksentekoprosessin aikana. Riittävä läpinäkyvyys ja proaktiivinen tiedottaminen niille, joihin päätökset vaikuttavat, auttaa tunnistamaan kaikkien sidosryhmien mahdolliset vastaperusteet varhaisessa vaiheessa, jolloin toimenpiteitä voidaan tarvittaessa tarkentaa ja ongelmia ratkaista. Yhdenvertaisuuden periaate mahdollistaa vastuun siirtämisen yksittäisille henkilöille tai pienille ryhmille samalla, kun tieto säilyy avoimesti koko organisaation saatavilla ja on kaikkien hyödynnettävissä.

Kun päätöksenteon vetovastuuta myös kierrätetään määräajoin, rakentuu luottamusta ja vastuullisuutta. Kun vetovastuun ottaneiden määrä ajan mittaan kasvaa, kasvaa myös laajempi jaettu ymmärrys päätöksenteon kontekstista.

Mieti, kenen pitäisi olla mukana ja millä tavalla

Jokainen päätös vaikuttaa jossain määrin kaikkiin organisaation toimijoihin, koska se vaikuttaa jollakin tavalla kokonaisuuteen. Yhdenvertaisuus päätöksenteossa ei silti tarkoita sitä, että kaikkien olisi jatkuvasti osallistuttava kaikkiin päätöksiin. Se ei myöskään tarkoita sitä, että kaikilla olisi oltava kaikissa tilanteissa yhtä paljon vaikutusvaltaa itseään koskeviin päätöksiin. Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sen varmistamista, että ne, joita päätökset koskevat, voivat esittää huomioita ja argumentteja, mikäli päätös saattaa aiheuttaa organisaation kannalta ei-toivottuja, tahattomia seurauksia, sekä esittää keinoja välttää ne tai tapoja parantaa asioita. Yhdenvertaisuuden toteuttamisen vähimmäisvaatimuksena on siis se, että päätösten kohteena olevien henkilöiden mahdollisesti esittämät vastaperusteet kuullaan ja otetaan huomioon ja että vastaperusteet ratkaistaan.

Osallistumisen laajuus riippuu kontekstista. Toisinaan voi riittää, että muita koskevat päätökset tekee aluksi yksittäinen henkilö tai pienempi ryhmä ja että päätökset sitten testataan mahdollisten vastaperusteiden varalta niiden kanssa, joita asia koskee. Toisinaan yhdenvertaisuus saattaa edellyttää laajaa yhteistyöprosessia, jossa kaikki asianosaiset osallistuvat päätöksentekoon alusta loppuun. Näiden ääripäiden välillä on osallistava lähestymistapa, jossa ihmiset pidetään ajan tasalla edistymisestä ja heidän panostaan pyydetään etenemisen eri vaiheissa.

Yhdenvertaisuus toimii parhaiten, kun sitä tasapainotetaan tehokkuudella, mahdollistetaan avoimuudella ja rajataan suostumuksellisuudella. On hyödyllistä puntaroida osallistamisen laajuuden hyötyjä suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin, energiaan ja aikaan.

Kaikkien merkittävien päätösten kohdalla on hyvä kysyä kenen - jos kenenkään - pitäisi osallistua niiden tekemiseen ja missä määrin. Keitä ovat ne, joihin päätös vaikuttaa suoraan tai välillisesti, ja ketkä niitä, jotka toteuttavat päätöksen? Vaikka yhdenvertaisuuden periaatteen toimeenpano ei käytännössä ulottuisikaan kovin laajaan toimijoiden kenttään, voi sen hengessä olla järkevää huomioida myös ne, joita päätös ei suoranaisesti koske, mutta jotka voisivat tuoda sen tekemiseen vaikutusvaltaansa, kokemustaan ja asiantuntemustaan.

Huolehdi, että tarvittava tieto on saatavilla

Jotta ihmiset voisivat osallistua vaikuttavalla tavalla, heillä on oltava riittävästi päätökseen liittyvää, olennaista tietoa. On hyvä kehittää tehokas tapa kuvata päätöksentekoa ja tiedottaa siitä. Näkymä organisaation tapahtumiin ja ja mahdollisuus avoimeen vuoropuheluun auttavat rakentamaan yhteistä ymmärrystä. Se puolestaan edistää tehokasta päätöksentekoa.

Investoi oppimiseen ja kehittymiseen

Sen ymmärtäminen, mitä vastaperusteet ovat ja miten ne eroavat huolista, mielipiteistä tai mieltymyksistä, auttaa osallistumaan päätöksentekoon mielekkäämmällä ja tehokkaammalla tavalla. Luo siis tapa kerätä mahdollisia vastaperusteita ja huolehdi, että ne ovat vaivattomasti niiden saatavilla, jotka ovat suoraan vastuussa päätösten tekemisestä ja kehittämisestä.

Jos sopimuksia kehitetään ja laaditaan usein yhdessä, tulisi panostaa siihen, että kaikilla osallistujilla on siihen tarvittavat pätevyydet ja taidot. Näihin kuuluvat myös perusviestintätaidot ja hyvä prosessinhallintaosaaminen.

Toivota ulkopuolinen näkemys tervetulleeksi

Toisinaan päätöksenteko paranee, kun otetaan mukaan monenlaisia näkökulmia ja asiantuntemusta. Kun arvokkaita näkökulmia etsitään, kannattaa huomioida myös laajempi organisaatio ja ulkoinen toimintaympäristö. Kenellä on hyödyllistä asiantuntemusta tai kokemusta muualta organisaatiosta? Ketkä ovat asiakkaita, sijoittajia ja muita sidosryhmiä? Tehtyjen päätösten seuraukset vaikuttavat jollakin tavalla näihin kaikkiin toimijoihin. Ole avoin heidän ehdotuksilleen ja näkökannoilleen. Muista, että toisinaan on viisasta myös pyytää heidän mielipiteitään tai ottaa heidät mukaan tiettyjen päätösten tekemiseen, sillä se saattaa auttaa kirkastamaan tapoja saavuttaa tavoitteet.